Teollisuuden ei kannata olla markkinoiden toimivuudesta huolissaan: Kaikki puu tulee jossakin vaiheessa markkinoille, kun markkinatilanne on metsänomistajan näkökulmasta suotuisa, Tiirola totesi. Metsätalouden kannattavuuden peruselementit ovat puun myyntitulojen maksimointi ja oikea-aikaiset sekä kustannustehokkaat metsänhoitotoimenpiteet.

Vaikka puumarkkinan rakenne on markkinatalouden näkökulmasta hieman haasteellinen, ei se välttämättä ole ongelma. - Puukauppa ei eroa millään tavoin muista raaka-ainemarkkinoista. Useilla muillakin markkinoilla toimii monia myyjiä ja harvoja ostajia, sanoi Tiirola.

Puun hinta- ja määrävaihteluihin on syytä tottua jatkossakin. Markkinavaihteluiden tasaamiseen pitää kehittää työkaluja sekä metsänomistajille että ostajille. - Lisäksi tarvitaan uusia puukauppatapoja: tienvarsi- ja toimituskauppaa on tarpeen kehittää, Tiirola muistutti. Puukaupan sujumisen parantamiseksi markkinoille tarvitaan myös uusia toimijoita.

Metsänhoitoyhdistyksillä on jo nykyisellään valmius välittää pieniltä tiloilta isoja määriä puuta tasaisesti ja kustannustehokkaasti. Tämä on kaikkien puumarkkinoiden vaihteluista valittavien syytä pitää visusti mielessä, Tiirola muistutti.

Kaikki metsätalouden harjoittamista lisäävät kustannukset ja pakkokeinoiksi miellettävät keinot laskevat metsätalouden kannattavuutta ja lamaannuttavat puumarkkinoiden toimivuutta. Pakkokeinot eivät kuulu markkinatalouteen, eivät metsänomistajille eivätkä metsäteollisuudelle.

Valtiovallan puolelta tarvitaan pitkäjänteisiä, metsätalouden erityispiirteet huomioivia toimenpiteitä metsätalouden toimintaedellytysten parantamiseksi. Keskeisin on metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennus. Sen taloudelliset vaikutukset ovat positiiviset jo lyhyelläkin aikavälillä.

Lisätietoja:

Mikko Tiirola, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja

Puh. 044 538 4280

Sposti: Mikko.tiirola@mtk.fi