Suomi on pystynyt kohtuullisesti hoitamaan maatalouden perusintressit EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, joka on antanut joustoa kansallisten tukien muodossa olosuhdehaittojen korvaamiseksi.

On selvää, että Suomen ja suurelta osin myös EU:n maatalous ei pärjää, jos tuista luovuttaisiin. Tähän vaikuttavat sekä maatalouden rakenne, luonnonolot että Euroopan korkeat laatuvaatimukset koko tuotantoketjussa.

Meneillään olevassa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa on lähdetty siitä, että maataloutta on voitava harjoittaa myös koko EU:n alueella mukaan lukien etäiset ja epäsuotuisat alueet. Suomen erityisolosuhteet on otettava huomioon tulevassa uudistuksessa.

Vihreämpää maataloutta

Maatalouspolitiikan vihertäminen on osa uudistusta, joka tähtää entistä ympäristöystävällisempään tuotantoon. Vihertäminen on voitava hoitaa niin, että tuotantoon vaikuttavat ympäristötoimenpiteet tukevat kotimaista tuotantoa ja sen hyväksyttävyyttä. Maataloustukien leikkaaminen merkitsisi ruokakorin hinnan kohoamista sekä EU:ssa että myös Suomessa.

Suomen maataloustuotannon liikevaihto on 4,3 mrd. euroa. Tästä markkinoilta tulee lähes 60 prosenttia ja tukien osuus on hieman yli 40 prosenttia. Kotimaisen tuotannon jatkuminen perustuu osaltaan siihen, että kuluttajien luottamus säilyy vakaana. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tulevalta maatalouspolitiikalta nykyistä paremmin toimivia markkinoita, tukien oikeudenmukaisuutta ja elintarvikeketjun laadusta huolehtimista.

Maatalousreformi vaatii resursseja

Suomen maatalouden tulevaisuuteen vaikuttavat merkittävästi EU:n tulevat budjettiratkaisut vuosille 2014–2020. Maatalousreformin kunnollinen hoitaminen edellyttää riittäviä budjettiresursseja niin EU:ssa kuin

Suomen kansallisen osuuden hoitamista kotimaassa. Tässä suhteessa alkamassa olevat hallitusneuvottelut ovat elintärkeät. Maatalouden ja elintarviketalouden vahvoja puolustajia tarvitaan juuri nyt.

Suomen elintarvikehuollon kunniakas jatko edellyttää EU:lta ratkaisuja, jotka tukevat maatalouspolitiikan tavoitteita: välttämättömien tukien hyväksyttävyyttä ja riittävää rajasuojaa omalle tuotannolle. Maatalouden kannalta olisi parempi vaihtoehto se, että monenvälisissä WTO:n kauppaneuvotteluissa päästäisiin nopeasti ratkaisuun, joka voisi rauhoittaa myös markkinoita pitkällä aikavälillä.

Tällä hetkellä EU neuvottelee useista kahdenvälisistä kauppasopimuksista, joissa on jopa vielä vaikeampaa ja työläämpää päästä tasapuolisiin maatalousratkaisuihin.

WTO-ratkaisu vähentäisi kahdenvälisten kauppasopimusten merkitystä ja olisi kaikille osapuolille selkeämpi vaihtoehto myös toimeenpanon ja hallinnon kannalta. 

Ruoan alkuperä merkittävä

Kotimaisen ruoan tuotannon yksi keskeisin tavoite on alkuperämerkintöjen saaminen kaikkiin lopputuotteisiin. Tätä vaativat sekä kuluttajat että tuottajat. Näin voitaisiin lisätä avoimuutta ruokaketjussa, mikä parantaisi kuluttajan luottamusta ja lisäisi koko ruokaketjun uskottavuutta. Tämä uudistus tulisi saada läpi EU:ssa mahdollisimman pian. 

Lisätietoja: johtaja Seppo Kallio, 040 751 1178