Tampereella pidettiin viime viikolla metsäaiheinen seminaari. Puheenvuorojen aikana jäin miettimään toteutettuja ideoita, mutta ennen kaikkea vielä toteutumattomia mahdollisuuksia - Puusilta, julkinen rakennus, maitopurkki, puutarhahuonekalut... Jumituin väkisin miettimään, mikä hommassa oikein mättää, miksi mahdollisuudet eivät muutu tuotteiksi ja rahaksi?

Pohtiessani asiaa oivalsin perimmäisen syyn ja ongelman laajuuden. Ongelma on sisäänrakennettuna kaikkeen toimintaamme, mutta lääke on onneksi olemassa. Ongelma poistuu kysyttäessä mahdollisimman usein: "Tuliko mieleen?"

Suomen kuuluisin silta tällä hetkellä lienee Turun Myllysilta. Silta notkahti ja nousi seuratuksi uutiseksi koko valtakunnassa. Romahtaako vai ei? Turkulaiset päättivät nopealla aikataululla uuden sillan rakentamisesta. Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi lobbasi vahvasti sen puolesta, että uusi silta olisi puurakenteinen. Maailmalla puusiltoja rakennetaan runsaasti. Turussa nopeasti tuli esille, ettei puurakenteinen silta ollut tullut mieleen. Oli hämmentävää, että puurakentaminen ei tule mieleen Suomessa, vihreän kullan maassa. Metsäsäätiön tuella turkulaisille laadittiin jopa havainnekuvia mahdollisesta puusillasta, mutta silti kaupunki teki päätöksen teräs-betonisillasta. Kuinkahan olisi käynyt, jos puusilta olisi tullut ensimmäisenä mieleen – nyt olimme myöhässä. Tekemämme operaatio ei silti mennyt hukkaan. Kaikki tuntuvan nyt Turussa muistavan, että silta olisi voitu rakentaa puusta. Ja uusia siltahankkeitahan tulee.

Puurakentamisesta puhutaan paljon, mutta mikä olisi se paikkakunta, jolle tulisi ensimmäisenä mieleen kaavoittaa puurakenteinen teollisuusalue? Alueella käytettäisiin rakentamisessa seudun omia luonnonvaroja ja rakentamisessa oman alueen yrittäjiä. Voiko olla tulematta mieleen oman alueen suosiminen? Julkisrakentamisessa puun pitäisi tulla itsestään mieleen, kerrostaloista puhumattakaan

Kesäkaudella Suomessa ostetaan lukemattomia puutarhahuonekaluja. Useimmissa tapauksissa kalusteet tulevat kaukomailta ja ovat tehty ties mistä akaasiasta tai eukalyptuksesta. Kuinka monelle tuli mieleen kysyä huonekaluliikkeestä kotimaisesta männystä tehtyjä tuotteita tai PEFC sertifioituja huonekaluja. Kokeilkaapa seuraavalla kerralla, myyjän kiemurtelu PEFC sertifioitujen mäntykalusteiden puutteessa on mielenkiintoista. Syy ei ole kuitenkaan myyjän. Kyllä tuotteita kaupasta löytyisi, jos tarpeeksi monelle asiakkaalle tulisi mieleen niitä kysyä.

Ei ole pitkäkään siitä, kun kohistiin maidon alkuperän ympärillä. Jossain kaupassa ei ollut myynnissä kuin tietyn yrityksen valmistamaa maitoa. Tällöin tuli helposti kuva, että kaikki tämän firman maito tulee Ruotsista, vaikka purkissa olisikin ollut kotimaista maitoa. Mutta tuliko kenellekään mieleen kysyä missä se purkki oli tehty. Juommeko suomalaista maitoa ruotsalaisesta purkista – joutsenlipun kera?

Listaa voisi muutoinkin jatkaa loputtomiin. Luemmeko uutisia suomalaisten paperitehtaiden lakkauttamisesta venäläiseltä paperilta, tallustelemmeko kotimaisilla Reinoilla saksalaisella parketilla, syömmekö oman metsän hirvenlihaa kiinalaiselta ruokapöydältä.

Tampereen seminaarissa viime viikolla pohdittiin alueellisten metsäohjelmien sisältöä. Käytännössä sitä, miten metsien käyttöä voitaisiin maakunnissa parhaiten edistää.

Tulevien metsäohjelmien onnistumisen puun ja metsien käytön lisäämisessä voisi tiivistää kahteen sanaan. Tuli mieleen!