Nyt on asiat mallillaan. Meistä on nimittäin tulossa mallitila. No ei se nyt ihan varmaa vielä ole, mutta kun tuohon rantalepikkoon nyt ollaan pykäämässä ensi kesänä jonkinlainen kosteikko, niin kai sitä sitten kelpaisi esitellä muillekin opiksi ja ojennukseksi. Jos siitä nyt joskus jotain tulee.

Alku on kyllä ollut hieman hankalaa. Hanke viivästyi vuoden kun hakemuksen ystävällisesti puolestamme täyttänyt ammattilainen olikin käyttänyt jotain väärää lomaketta. - Itse olisin osannut paremmin, kirosi mieheni ja siitä jo päättelin hänen vahvasti omaksuneen tämän päijäthämäläisisäntämiehen tinkimättömän asenteen. Isoäitini äiti kuvasi sitä ytimekkäästi jupisten ”Paa paska asialle ja mee itte perässä.”

Äidinmaidossa imetty kaikkien alojen asiantuntijuus ja ylivoimainen kyky suoriutua ”maalaisjärjellä” aivan minkä tahansa erikoisammatin vaatimuksista sähköasentajasta muurariin ja autonkorjaajasta it-insinööriin toki helpottaa maatilan töitä valtavasti. Mutta ei todellakaan tee helpoksi erilaisten maaseudulla toimivien yrittäjien ja oikeiden ammattilaisten elinkeinonharjoittamista.

Isäntämiehen asenne kun on semmoinen, että on kunnia-asia tehdä kaikki itse. Riippumatta siitä onko se jossakin laissa tai asetuksessa erikseen kiellettyä tai luvanvaraista. Kallista on tilata niitä jotain maksullisia miehiä puita katkomaan, nuohoamaan, rakentamaan, maalaamaan. Asiaa voidaan harkita vasta sitten kun on sahattu pari varvasta, pudottu kertaalleen katolta, rakennettu rantasauna naapurin puolelle ja saatu välilevynpullistuma seinänmaalauksesta. Niin että olisikohan se ammattityövoima loppujenlopuksi nyt ollut niin kovinkaan kallista? Mutta vaihtoehtoiskustannuksia ja oman työn hintaahan ei näissä hommissa ole totuttu laskemaan.

Noniin. Siitä kosteikkohankkeestahan minun piti…

Hankehakemuslomakkeissa piti määritellä oman työn osuus. Ihan kuin isäntämiehen maailmassa siis olisi jotain muuta kuin omaa työtä.. Paitsi tällaisilla pullamössöpuolikaupunkilaisnuorilla, jotka toimivat ihan päättömästi. Kun meille on kuitenkin tulossa ihan metsäkoneyrittäjä kaatamaan puut rantalepikosta, kaivinkoneyrittäjä kaivamaan sen kosteikon ja todennäköisesti jopa maisema-ammattilainen korjailemaan työn jälkiä visuaalisesti.

Perinteisestihän koko homma olisi tietysti pitänyt hoitaa omin käsin, moottorisahalla ja lapiolla.

Mutta ehkä tämä meidän monivaikutteinen kosteikkohankkeemme poikiikin sitten laajempia vaikutuksia kuin vain pienempiä ravinnevalumia Vesijärveen ja suojaisia pesäpaikkoja silkkiuikuille. Ainakin muutama peräkylän yrittäjä saa töitä, kesämökkiläiset lähipuuta takkaansa ja ehkä jopa naapurin ekorakentajat muutaman kymmenen kuutiota laadukasta savea mökkitarpeiksi.