Reilu parikymmentä hämäläistä viljelijää oli saapunut kuulemaan maatilojen ympäristönhoidon hyvistä käytännöistä Ympäristökuiskaaja-koulutushankkeen ensimmäiseen koulutustilaisuuteen Lammille.

Ympäristökuiskaajalla on tarkoitus tavoittaa ne viljelijät, joiden alueilla ei ole vielä ollut maatalouden vesiensuojeluun liittyvää laajamittaista hanketoimintaa ja neuvontaa.

Katariina Vapola, viimevuoden Itämeren ympäristöystävällisin maanviljelijä, kertoi esimerkkinä Vapolan lihakarjatilan vesiensuojelutoimenpiteistä.

 – Koko tilanpidon ajan on jotain rakennettu ja korjattu. Pihattoja, katettuja lantaloita, laaja jaloittelutarha jne. Jaloittelutarhan alla on tiheä salaojitus, josta vedet johdetaan laskeutusaltaisiin, ja niistä avo-ojaa pitkin kosteikkoon. Kosteikkoon päätyvät myös laitumien vedet. Veden laadun seurantaa on tehty TEHO-hankkeen kanssa syksystä 2008, kertoi Katariina.

Vapolan tilan kaikki pellot ovat kasvipeitteisiä myös talvella ja niillä lohkoilla joilla viljellään viljaa, käytetään alus/kerääjäkasvina raiheinää.

Laskeutusaltaiden toiminta herätti kuulijoissa mielenkiintoa. Vapolan tilalla vesinäytteitä on otettu ojasta, kosteikosta ja järvestä. Sen verran vertailutietoa heillä oli, että laskeutusaltaiden jälkeinen vesi ojassa on puhtaampaa kuin viereisen ojan, jonne vesi laskee käsittelemättömänä naapurin vihannesviljelmältä.

Kosteikkojen perustamisesta ja niihin saatavien tukien kriteereistä kertoi WWF:n asiantuntija Elina Erkkilä. Hän oli huolissaan siitä, että niin harvat valuma-alueet täyttävät tukikriteerit, koska niillä on liikaa metsää. Valuma-alueet myös voivat olla niin laajoja, että 0,5% valuma-alueesta käsittävä kosteikko muodostuisi valtavan suureksi. 

Kannattaako ympäristöystävällisyys myös taloudellisesti?

Koulutuksessa keskusteltiin myös paljon talousasioista. Tuottaako ympäristöystävällisyys maatilan brändinä tuotteille lisäarvoa? ProAgrian Jussi Juholan mukaan se on lähinnä investointi tulevaan. Ansaintalogiikka kuluttajien lisääntyneen ympäristötietoisuuden kautta kehittyy hitaasti. Pelkkä ”plakaatti seinällä” ei todellakaan riitä, vaan se oma kilpailuetu pitää itse löytää.

Löytyi osallistujien joukosta kuitenkin yksi viljelijä, joka oli löytänyt ostajan, joka maksaa laatusertifioidusta viljasta enemmän kuin sertifioimattomasta.

Katariina Vapola totesi, että heidän tilallaan kyse on lähinnä elämänasenteesta ja kovasta työstä. Eläinten hyvinvointi on etusijalla ja kaikki muu tulee sitten siinä mukana. - On se menestys kai myös kiinni puolison valinnasta. Meillä Jyrki vaan on sellainen, että se tykkää tehdä ihan hirveästi työtä, nauratti Katariina yleisöä puolivakavissaan.

Talviaikainen kasvipeitteisyys ja muita viljatilojen vesiensuojeluniksejä

Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys on ainakin silmämääräisesti arvioituna lisääntynyt viime vuosina. Kevennetty muokkaus on yksi talviaikaisen kasvipeitteisyyden muoto ja siihen saa ympäristötukea, mutta syysrypsi tai -rapsi taas ei, vaikka ympäristön kannalta ne varmasti olisivat parempia. Tämä on selkeä epäkohta, totesi Kari Koppelmäki RaHa (ravinnevirrat hallintaan) -hankkeesta Uudeltamaalta.

- Kevätkyntöäkin arkaillaan monesti suotta ja vedotaan siihen, että se ei sovi savimaille. Aina tilalta kuitenkin löytyy joku hietalohko, jossa sitä voi kokeilla. Muutenkin Koppelmäki suosittelee kokeilemaan kaikenlaista uutta aluksi pienellä alalla ja vertailemaan satoa ja muita tuloksia ja suunnittelemaan jatkoa sitten kokeilun perusteella. Mikäli intoa riittää.

Erikoiskasveista kuten härkäpavusta ja aluskasveista on myös oltu kiinnostuneita RaHa-hankkeessa.

- Härkäpavun alle voi laittaa esim. raiheinää ja jättää sen muokkaamatta seuraavaan kevääseen. Härkäpapua voisi viljellä huomattavasti isommalla alalla kuin nyt. Härkäpavulle kylvetty lohko ei tarvitse typensidonnan takia typpilannoitusta, Koppelmäki muistutti.

Teho-hankkeelta on tulossa julkaisu tarkoista siemenmääräsuosituksista alus- ja kerääjäkasveille. RaHa-hankkeen nettisivuille on myös tulossa tietoa kohtsiltään siemenmääristä ja seoksista.

- Luonnonhoitopellot on usein perustettu sinne kauimmaiseen metsänurkkaan, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää. Mutta niitäkin voisi hyödyntää vesistöjen lähellä.

Maan rakenteen ja kasvukunnon ylläpitämiseen on kokeiltu kaikenlaisia kikkoja kipsin levityksestä puuhiileen, vaihtelevalla menestyksellä. – Liikaa ei kannata lähteä tällaisiin hokkuspokkus-temppuihin, mutta sen verran niitä pitää olla että mieli pysyy virkeänä, totesi Koppelmäki.

Seuraavat koulutustilaisuudet ja ilmoittautuminen:

www.mtk.fi/ymparistokuiskaaja